Virossa ollaan ja Suomesta tullaan.

24.08.2011

Teimme suoraa TV-ohjelmaa viime viikolla Virosta. Aamutelevision hyvä puoli on se, että loppupäivä jää tarkkailuun ja ihmettelyyn. Viimeksimainittu ehkä suuremmassa roolissa kohteesta johtuen.

Tukholmassa suomalaiset ovat liikkeellä yleensä aika nöyrinä turisteina, ehkä suurimmaksi osaksi kielen takia. Käyttäydytään lähes normaalisti turistina katsoen ja ihmetellen. Tallinnassa meininki on toinen, sillä meidän ansiotahan se heidän itsenäisyys kuitenkin on. Tai näin tuntuu aika moni ajattelevan ja menevän tilanteeseen kuin tilanteeseen oletuksella, että Suur-Suomesta tullaan ja suomea puhutaan, myös Virossa.

Tositarina 1. Kaksi herraa tulee halvan kaljan & lonkeron kuljetukseen tarkoitetun kevyen nokkakärryn kera wanhan kaupungin trenditerassille. Pojat ihmettelevät ensin keskenään joskohan täältä saisi ruokaa, sitten samaa selvällä suomenkielellä tarjoilijalle. Tarjoilija epätoivoisesti ehdottaa englantia, johon todettiin että ei tässä kieliä tarvita, sillä kaveri on tässä tulkkina. Kaveri osasi sanoa “eat” ja sillä tuli ruokalista. Mutta sen jälkeen kaverit sitten poistuivatkin. Taisi hinnat ylittää kaljan- & vodkanhakureissun murkinabudjetin.

Tositarina 2. Korvaani tarttuu Kaubamajan miesten kosmetiikkaosastolla suomea puhuvan miehen ääni. Mies valittaa kassalla nuorelle naistyöntekijälle, että ei ymmärrä miksi saa huonoa palvelua. Työntekijä ehdottaa englantia, ranskaa ja vielä saksaakin, mutta suomalaismies jatkaa itsepäisesti suomeksi, maailmanmies Suur-Suomesta kun on. Työntekijä on ihmeissään eikä ymmärrä, mistä on kysymys. Tuo suomalainen maailmanmies avaa syvää filosofiaansa; “Minulla on paha olo. Olen ihan tavallinen turisti ja en ymmärrä, miksi saan huonoa palvelua”. Kuin pisteeksi iin päälle mies lähtee kävelemään pois ja osoittaa samalla sormella työntekijää ja toteaa “ei se sinun vika tietenkään ole”. Nuori naistyöntekijä on enemmän kuin ihmeissään, lähes paniikissa. Hänellä ei ole aavistustakaan mistä oli kysymys ja yrittää epätoivoissaan selittää tilannetta työkaverilleen. Myöhemmin iltapäivällä näen saman herran rouvansa kanssa ravintolan terassilla syömässä. Olivat saaneet ruokaa, kielellä tai toisella. Ja veikkaan, että tämä huonoa palvelua saanut suomalainen maailmanmies ei mitään ollut ostamassakaan.

Tositarina 3. Kaksi vanhempaa suomalaisrouvaa Tallinnan wanhassa kaupungissa kristallikaupan kassalla ja yrittävät kassanaiselta tinkiä vielä neljä euroa alennusta. Siis 29 euron ostoksesta! Ja siis suomeksi, tietenkin. Silloin joskus oltiin nimittäin aivan Kuningattaria pelkillä sukkahousuilla ja suklaalla. Suomesta kun sentään oltiin. Maailmannaisia oikein sivistyneestä Länsi-Euroopasta.

Mistä ihmeestä nämä maailmanmiehet ja -naiset ovat saaneet päähänsä, että jossain ulkomailla pitäisi puhua suomea? Varmaan Alanyasta. En tiedä, en ole käynyt. Olen usein ihmetellyt, miten kielitaidottomat suomalaiset kertovat tarinoita siitä, minkälaisia ihmisiä taksikuskeista hotellien ja ravintoloiden omistajiin ovat maailmalla tavanneet. Ihmetellyt siis sitä, mistä he tarinat tietävät kun eivät mitään kieltä kotimurteen lisäksi ymmärrä. Mutta näin ne varmaan syntyvät; puhut vaan selkeästi suomea ja keksit loput itse.

Kyllä, varmuuden vuoksi puhuttiin loppureissu keskenään ruotsia ja englantia. Onneksi meillä on useampia kotikieliä, sillä palvelu toimii eikä tarvitse keksiä lopputarinaa itse.

Advertisements