A-luokan risteilyelämyksiä Siljalla.

13.10.2010

Edellisviikolla muutettiin pari vanhinta poikaa Tukholmaan opiskelemaan. Tavarat autoon ja laivaan Turusta kohti Tukholmaa. Olikin kulunut taas vuosia viime risteilymatkailusta, joten pientä uteliaisuuttakin pelissä oli, ehkä jopa odotuksiakin.

Käytiin oikein paikanpäällä Siljan konttorissa varaamassa liput. 4 ihmistä, pari autoa. “A-hytti on oikein mukava, ikkuna merelle ja kaikkea”. Mikäs siinä, ajattelin mielessäni jo autonpakkauspäivän jälkeistä rentouttavaa laivamatkaa, pari drinkkiä, hyvä mainosten mukainen italialainen dinner ja nukkumaan.

Ajoin auton laivan, kiipesin yläkannelle, kävelin sisään ja sanoin perheelle, että nyt mennään vaihtamaan hyttiä saman tien. A-luokkaa tai ei, mutta sardiinitkin matkustavat meren yli fileeratussa muodossaan paremmin. Käytävällä nuorisolla jo laivan lähtiessä melkoisen nousujohteinen meininki, käytävään ovet auki ja meno sen mukainen. Ja oli siis tavallinen arkitorstai.

Infossa vaihdettiin hytit mukavaan lisähintaan (yht. € 130), “luxus” -taso tuntui jo lähes siedettävältä nukkumismuodolta. Kamat hyttiin, piccolopullo cavaa oikein hytin lämpimästä minibaarista, joten ei muuta kuin nauttimaan illallista ja risteilytunnelmaa. Listalta kyyhkynrintaa, joka oli paistettu maistumaan jo maksalta. Tyyli sekin, mutta miksi hyviä raaka-aineita pitää pilata keittiössä? No, onneksi puoli perhettä tajusi syödä kalaa, viini oli hyvää ja tarpeeksi suurella määrällä peittyi jo maksakyyhkykin. Halpaa? No, 200 euroa ei ole paha, mutta ei se halpaakaan ole. Tai ainakin sillä odottaisi jo ihan kelvollistakin ruokaa verovapaista aineksista.

Viikonloppu tiukasti muuttopuuhissa ja sunnuntaina iltalaivalla takaisin Turkuun. Toinen laiva ja taas A-hytti varattuna; A-luokkahan kuulostaa A-luokalta, odotusarvona että on jotain kunnollista. Sama juttu kuin mennessä, joten ei muuta kuin vaihtamaan hyttiä neuvontaan. Ei onnistu kuulemma kuin 25 minuuttia laivan lähdön jälkeen, koska eivät tiedä mitä hyttejä on vapaana. Mielenkiintoista. Mutta minkäs teet, eli yhdet drinkit odotellessa ja sitten vaihtui hyttikin taas; Silja/Luxus -hytti ja €70 lisämaksua. Ihan ok ja hytti aivan eri maailmasta. Suihkuun ja illalliselle, joka ruotsalaisen hyvän tarjoilijan ansiosta oli Happy Lobsterissa aivan mukiinmenevä kokemus. Ruoka oli hyvää, tarjoilu hienoa ja viinitkin maistuivat. Loppu hyvin, kaikki hyvin – kiitos kohtuullisen illallisen ja hyvän tarjoilijan.

Mutta risteilykokemuksella ja Siljalla matkustamisella ei oikeasti ole mitään tekemistä keskenään. En tiedä onko edes enää tarkoitus tai bisnesmallin ydin, mutta laivaliikenteen vuosien takaa muistaen odotusarvo oli kyllä suurempi. Laivat ovat surkeita, fiilistä ei missään, kunnon ruokaa ei takuuvarmasti saa edes siitä maksamalla, eivätkä ne ostoksetkaan nyt mitään superhalpoja ole. Plus että kuka jaksaa kantaa viiniä tai viinaa selkä väärässä maihin? Vedän takaisin; autokannenkin trafiikistä päätellen aika moni.

Ymmärrän jos massa menee laivaan, dokaa, bilettää ja syö buffetista, mutta ehkä pienellä sparrauksella saisi jonkun muunkinlaisen asiakkaan astumaan laivaan ja käyttämään rahaa? Nyt ensiaskeleelta fiilis on sellainen, että paluumatkan jättäisi jo tekemättä. Mutta miksi? Onko risteilymaailma jäänyt sinne höyrylaivojen maailmaan? Turku-Tukholma reitti menee rekkaliikenteen ehdoilla ja niinpä matkustavat ihmettelevät aamukuudelta Tukholmassa seuraavia liikkeitään. Ei siinäkään mitään järkeä ole. Onko laivaristeily menneen talven lumia, jotain ajalta, joka ei enää koskaan palaa? Tuntuu aika hassulta, kun elämyksiä haetaan ja rahaa on enemmän kuin ehkä koskaan ennen.

Niin se A-luokka. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että joku edes kehtaa myydä A-luokkaa ihan “ookoona”. Perhana mitä sontaa! Rehellisesti voisi asiakkaalle sanoa, että jos haluatte nauttia niin älkää ottako A-luokan hyttiä. Rehellisyys auttaisi, koska realismi lyö turpaan laivalla joka tapauksessa. Ja asiakaskin olisi tyytyväinen.

Yhteensä noin 20 tuntia Siljalla ja jätimme Tallink-Siljalle parituhatta euroa. Se on €100 / h, nukkuessakin. Kyllä minua ainakin jo kiinnostaisi saada tuollaisia asiakkaita enemmänkin.

Marraskuussa mennään taas. Siinähän tämä juju ilmeisesti onkin; jotkut hullut menevät takaisin huonosta kokemuksesta huolimatta. Onhan se sentään oikein Ruotsinlaiva!

Advertisements