Nimimerkillä puun takaa – niin ei synny keskustelua!

26.03.2010

Olen tässä parina viikkona lukenut ja hieman kommentoinutkin Kauppalehden sponsoroitujen blogien sarjassa Petteri Kilpisen pyörittämää blogia markkinoinnista. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen jo monta vuotta ihmetellyt ja kaivannut Suomeen kunnon bloggaajia – ja erityisesti ammattimielessä. Markkinointiviestinnän pitäisi olla tässä mielessä yksi helpoimpia, mutta eipä ole paljon sielläkään tapahtunut.

Kun kuulin Kauppalehden aloittamasta sarjasta odotin uutta alkua; kunnon keskusteluja, ideoiden vaihtamista, Suomen markkinointiviestintää eteenpäin vievää interaktiota valtakunnallisella areenalla. Petteri Kilpinen on varmasti yhtenä suomalaisen markkinoinnin parhaana osaajana kirjoittanut kaksi hyvää juttua, joista olisi ainesta laajempaankin keskusteluun – ei siis pelkästään markkinointi-, tai oikeammin mainosalan keskinäiseen nokitteluun. Mutta miten on käynyt? Samaa pienen hiekkalaatikon kommentointia, jota jokainen voi mennä katsotaan Markkinointi&Mainonta -lehden verkkoversiossa, siis Mömmön, kuten “ammattislanginimitys” kuuluu. Tuota Mömmöäkin 15 vuotta sitten vakituisesti avustaneena ei voi muuta kuin tuntea surullisuutta sitä kapeakatseisuutta kohtaan, jota lehti tänä päivänä on. Mutta ei siitä sen enempää, maailma muuttuu ja sitä sitten ymmärtää tai ei. Mutta ehkä se nykytilanne näkyy ko. lehden ohuudessakin?

Kun puhutaan ammattilaisten tai yritysmaailman ihmisten välisestä blogikeskustelusta, niin en ole koskaan ymmärtänyt nimimerkkien käyttöä. Mikä idea on ampua nimimerkin takaa kommentteja? Jos kerrot avoimesti kuka olet, myös mielipiteesi saa oikeaa sisältöä. Niinhän se on oikeassa – ei siis digitaalisessa – keskustelussakin; sanot jotain markkinoinnin osaajana ja omaa alaasi koskeva sisältö saa enemmän painoarvoa. Jos olet pankkiiri niin sama juttu finanssimaailmaan. Se ei kuitenkaan estä sinua kertomasta mielipiteitäsi myös oman alasi ulkopuolelta, mutta jonkinlaista taustaa avoimuus luo aina. Henkilökohtaisesti en anna mitään arvoa kommentoinnille, joka ei tapahdu avoimesti omalla nimellä. Miksi pitäisi? Ja mihin se ihan oikeasti muka johtaa?

Jos Björn Wahlroos sanoo jotain omalla nimellä tai menisi vaikkapa “Isäntä” nimimerkin taakse, niin reaktio on aivan eri. Tai jos hän olisi eilen kertonut mielipiteitään Nordean johdon bonuksista Kauppalehden uutisointia kommentoimalla nimimerkillä “osakesäästäjä” vs. suurimman osakkeenomistajan roolissa? Hänen kehitysapukommenteista puhumattakaan. Arvostan itse Wahlroosin kaltaisia ihmisiä juuri sen takia, että ego, ymmärrys, tieto ja ammattitaito takaavat, että saamme kuulla hänen mielipiteensä avoimesti, ei nimimerkin takaa. Loppu on sitten meidän jokaisen itse vapaasti tehtävissä; pidät tai et, olet samaa mieltä tai et. Nimimerkin kanssa ei voi tehdä oikeasti kumpaakaan.

Valitettavasti björnwahlrooseja on Suomessa liian vähän. Petteri Kilpisen blogilla olisi mahdollisuus aloittaa oikeaa keskustelua markkinoinnista sitä tekevien ja myyvien yritysten, ja sitä käyttävien ja ostavien yritysten edustajien välillä. Toivottavasti ensi viikolla löytyy björnwahlrooseja markkinoinninkin ympärillä ja keskustelu lähtee kunnolla liikkeelle! Mainostoimistoalakin voisi suhtautua tuohon blogiin edes myyntimielessä, ja olla esillä avoimesti ja ammattimaisesti muillekin kuin oman alan ihmisille. Petteri Kilpinen sponsoroi blogia ja kirjoittaa alasta, ehkä teidän muiden pitäisi edes kilpailumielessä kommentoida markkinoinnin haasteita ja tulevaisuutta paremmin kuin blogin pitäjä? Siitä voisi kiinnostua asiakaskin.

Kyllä blogit ja kommentit ovat ihan turhia, jos osallistujat eivät uskalla ottaa osaa ammattimaiseen keskusteluun omalla nimellään. Eri keskustelupalstojen höpöhöpökeskustelut ovat ehkä asia erikseen, mutta niitä en nyt jaksa seurata muutenkaan. Markkinointialalla en anonyymikeskustelua ymmärrä ollenkaan, koska koko bisneshän on rakentunut viestintään, tunnettavuuteen ja henkilökultteihin. Miten siinä viitekehyksessä voi mennä piiloon?

Advertisements