Lähiruoka kolahtaa helposti.

26.01.2010

En tiedä onko kyse vanhenemisesta, kokemuksesta, tiedostamisesta vai mistä, mutta lähiruokakonsepti kiinnostaa ja tuntuu järkevältä. En ole poikani sanoja lainatakseni viherpeippo, enkä henkilökohtaisesti näe esim. luomuruoassa mitään autuaaksi tekevää kulmaa. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ostanut pari kertaa italialaista luomupunaviiniä ja kerran luomukaritsaa, mutta eipä ostokseen mitään sen enempää vihreän vallankumouksen kannanottoa mahtunut. Ostin vain yksinkertaisesti hyvänmakuista ruokaa ja juomaa.

Mutta lähiruoka on eri asia. Myös kaupallisesti. Luomuruoka on kaupalliseen megamenestykseen liian ahdasta, se ei aukea normaalikuluttajalle oikein mitenkään. Luomuruoka on marginaalista, valitettavastikin. Pitäisi syntyä jotain, joka aukeaa yhtä helposti kuin vaikka Reilun Kaupan -tuotteet. Olen seurannut jo pitkään kuinka supermarketissa reilun kaupan banaani löytää ostajansa chiquitan vierestä; lyön aika paljon vetoa, että 80% ostajista ei kyllä ajattele tai tiedä mitään reilun kaupan toimintaperiaatteista. Ostavat koska on hyvään hintaan ja/tai reilusta tulee hyvä mieli; ehkä tekivät osansa reilun maailman puolesta. Ja samasta syystä luomu ei tule koskaan nousemaan huipulle, ei kaupallisesti eikä tuotekehityksessä. Tuote ja tuotanto voi olla kuten luomussa, mutta tarjoilutapa pitää olla avoimempi; jotain, jonka kuluttaja kokee positiiviseksi ja omakseen, tai jonka eteen voi tehdä jotain jos haluaa. Reilu kauppa on reilua. Luomu on…niin mitä? Liian hankalaa, eikä tietoisuuden kasvattaminen tai muuttaminen hämärän ja vieraan käsitteen ympärillä ole missään muodossa järkevää. Rahaa palaa, mutta luomu pysyy luomuna.

Olen käyttänyt tätä samaa esimerkkiä lähiruoan ytimestä monille. Ilman CO2-saarnaa, ilman hiilijalanjälkeä, ilman vihreiden arvojen korostamista, vain jokamiehenjärjellä ajateltuna; ostatko vaikkapa argentiinalaisen Angus-härän sisäfileen vai kotimaisen korkelaatuisen pihvikarjan lihaa? Toinen matkaa kontissaan toiselta puolelta maapalloa, kylmäketju pitää tai ei pidä. Ja toinen kasvaa vaikkapa varsinais-suomalaisella pellolla? Itse ainakin valitsen jälkimmäisen, vaikka kovempaan hintaan.

Minulla on ollut ilo keskustella lähiaikoina mm. kotimaisen kalkkunankasvattajien kanssa ja kotimainen kalkkuna on myös hyvä esimerkki hyvä lähiruoan mahdollisuuksista; missä kalkkuna on nyt? Tuli brasialainen ja thaimaalainen broileri ja tyhjensi kylmäaltaat muusta valkoisesta lihasta? Mutta mitä jos markkinoille tulee hyviä, moderneja kalkkunatuotteita ja kaikki ikäänkuin naapurista? Kotimaista lähiruokaa parhaasta päästä. Ja kyllä niitä tulee. Uskon, että brasialaiselle käy huonosti, koska suomalainen kuluttaja on fiksu ja tietoisuus sekä kiinnostus hyvältä maistuvaa puhdasta ruokaa kohtaan kasvaa. Eikä siihen tarvita luomua, vaan lähiruokaa. Ja maistuvaa sellaista.

Suomalainen lähiruoka suomalaisille on niin helppotajuinen juttu, että se kolahtaa ilman suurempaa markkinointiviestinnällistä vääntämistäkin. Tuotekehitys kuntoon ja hyvältä maistuvia suomalaisia lähiruokia kauppoihin. Stockmannista Citymarketiin, Prismaan, S-marketiin ja edelleen pienempiin yksiköihin. Jokainen pystyy tuomaan lähiruoan hyllyilleen ja kylmäaltaisiin helposti ja kannattavasti. Kyllä logistiikka taipuu kun on pakko. Ja kohta on pakko kun EU-direktiivi astuu toukokuussa voimaan pakastetun siipikarjan osalta.

Advertisements