Ämmämäiset miehet, osa. 1 – rikkinäinen puhelin.

17.12.2009

Ensinnäkin heti etukäteen anteeksipyyntö; otsikko ei viittaa naisiin, ei ole sovinismia, eikä naisten halveksintaa. Ja ämmämäisyydellä viittaan ainoastaan alla kuvattuun käytökseen tietäen hyvin, että kaikki naiset eivät suinkaan sitä harrasta. Ja koska sanan käytön hyväksyi myös vaimoni, olen liikkeellä kuivin jaloin. Tämä siis as disclaimer.

Näitä aina sattuu säännöllisin väliajoin. Törmää tarinaan, jonka kertojalla ei oikeasti voi olla käsitystäkään asioiden oikeasta tilasta. Mutta tarinaa kyllä tulee. Eilen viimeksi minulle kerrottiin tarina, jota kuunnellessani mietin, mistä ihmeestä tämä jutun ystävälleni kertonut “asioista hyvin perillä oleva henkilö” voi yleensäkään tietää koko asiasta, koska ei tunne kertomukseen liittyviä ihmisiä, yrityksiä eikä tekemisiä. Kunnes parin viinilasillisen jälkeen osasin rakentaa koko ketjun. Oli yksi ämmämäinen mies, joka omassa tyhmyydessään kertoi asiasta toiselle samanlaiselle pari vuotta sitten, ja joka taas edelleen kolmannelle. Syntyi tarina, joka totuutena kerrottiin neljännelle, joka ei enää ollutkaan samaa lajia ja soitti minulle ihmetellen ihmisten käyttäytymistä. Ja kaikki miehiä.

Mikä teitä jätkiä vaivaa? Edellä kuvattu tarinakin on liike-elämää ja jos juoruilu on osa omaa päivääsi, niin kannattaa miettiä ihan jotain muuta tekemistä. Tai jos luulet jonkun puhuvan potaskaa sinusta. Tällaiseenkin tarinaan törmäsi hyvä ystäväni viime viikolla, kun yhteistyökumppani väitti hänen puhuneen kaupungilla hänestä pahaa. Jessus sentään mitä touhua. Ehkä ei todellakaan ole lamasta tietoa, jos ehdit keskittyä enemmän muiden ihmisten asioihin kuin oman työsi tekemiseen?

Lapset pelaavat rikkinäistä puhelinta. Eli yksi kuiskaa vieressä olevan kaverin korvaan jotain, hän taas kuulemansa seuraavalle ja niin edelleen, kunnes renkaan viimeinen kertoo kuulemansa tarinan ulos. Tuo viimeisen suusta ulos tuleva tarina ei ole koskaan sama kuin lähtiessään ja yleensä siinä ei ole enää mitään samaa. Samalla tavalla ne tarinat kehittyvät aikuistenkin suusta, joten kannattaa miettiä mitä kuulee ja mitä kertoo. Aikuisten sanomana leikki voi olla hieman vakavampaa. Ihmiset puhuvat ihmisistä ja tarinoita syntyy ja niin pitää ollakin. Mutta omaa bisnestä auttaa aika harvoin juorujen kertominen. Tai kuunteleminen. Mutta jos omaa elämää helpottaa niin mikäs siinä sitten.

Sosiaalinen media ei vielä pääse ihan tälle asteelle. Siellä tarinasta jää jälki. Kuten tästäkin. Siksi kirjoitettu sosiaalisuus on vielä lapsenkengissä puhuttuun verrattuna.

Advertisements