Ajat muuttuvat.

23.09.2009

Sanoin viime syksynä, että Obaman valinta USA:n presidentiksi näkyy alta aikayksikön USA:n ja Kuuban tilanteessa. Kun samaan pakettiin sattui vaihdokset Kuuban johdossa, vaikka perheen sisällä vielä pysyttiinkin, niin pidän ennustuksistani kiinni. Ei mene kuin hetki ja anglosaksisen maailman hotellitoimijat ovat takaisin Kuubassa ja siitä se lähtee. Ja muutoksen tuulet ovat jo näkyvissä monessa mielessä muutenkin.

Mutta muuttuu se maailma Suomessakin. Viime viikon Talouselämässä Sami Rainisto teki sen, mitä olen odottanut jo pitkään. Rainisto kirjoitti Suomen ykkösbisneslehteen ääneen sen, mitä moni on puhunut jo pitkään; mitä hemmettiä tapahtui Nokialle?

Jälkiviisaus on maailman helpoimpia aiheita. Ja typerää. Niin kauan kun et ole itse mukana päätöksiä tekemässä, on myös arviointi lonkalta helppoa. Mutta on kyllä loputtoman mielenkiintoista arvailla, miten ihmeessä mobiilibisneksen edelläkävijästä tuli muiden peesaaja? Nokia on yksiselitteisen kova tekemään puhelimilla bisnestä, eikä iPhonen markkinaosuus maailmassa ole oikeasti mitään, mutta puhunkin nyt asenteesta. Minne katosi edelläkävijyys ja koska kuvaan tuli säälittävä asenne, jolla tehdään “iPhonen tappajia”? Miksi ei Nokialta tule sitä jotain aivan uutta? Ei se ainakaan miniläppäreitä tekemällä tule. Sekin voi olla hyvä bisnes, mutta ei mitään uutta ja mullistavaa.

Mitä tapahtui Suomelle tuon Nokian asenteen mukana? Kun katson maailmaa mm. Pakistanissa, näen teknisestä korkeakoulusta ulos käveleviä nuoria ja lahjakkaita kavereita, jotka ovat valmiita tekemään jotan uutta. Jotain, jolla oma maailma muuttuu ja dollarit virtaavat tilille. Jotain, jota suomalaiset lahjakkaat nuoret miehet tekivät parikymmentävuotta sitten ja tuloksista sai nauttia koko yhteiskunta. Eikä vähiten Nokian ansiosta. Mutta mitä tästä maasta tulee maailmalle seuraavaksi? Joka paikassa pöpötetään innovaatiopolitiikkaa ja kuinka yrityksillä pitäisi olla innovaatiostrategia, mutta kyllä se on paljon yksinkertaisemmasta asiasta kiinni. Asenne puuttuu. Mutta miksi?

Sanoin eilen yhdessä maailmanparannuskeskustelussa, että kun innovaatioita ei tule, niin Suomesta tulee palveluyhteiskunta. Keskustelukumppanini totesi, että ei se tähän kulttuuriin kyllä koskaan sovi. Eli kun väestö ikääntyy Suomen tapaisessa maassa, niin ei asenne riitä edes hyvän palvelubisneksen tekemiseen? Ollaan vaan teknisesti kehittyneitä. Ja hyvinvointivaltiomaisen tyytyväisiä.

Olen perinteisen sanomalehden ystävä, monessa maassa ja monessa kulttuurissa. Viime aikoina olen todennut koti-Suomessa moneen otteeseen, että mitä jos lopetettaisiin sanomalehtien tilaus? Kotiin tulee joka aamu kolme sanomalehteä ja päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, että pärjäisi ilmankin. Jokaisessa lehdessä samat jutut parilla eri kielellä. Missä on paikallisuus? Missä oikeat jutut? Ei missään. Samat yleiset jorinat, jotka katsoo otsikkotasolla netistä tai jopa kännykän näytöltä kolmessa minuutissa. Murdochin mukaan sanomalehdet kuolevat 2030 -luvulle tultaessa, mutta minua kiinnostaisi kyllä ihan lähivuodet. En usko sanomalehden häviämiseen kaikenmaailman elektronisten lukulaitteiden tai netintään takia, mutta uskon elämän realiteettien ymmärryspakkoon. Ei kannata tehdä substituutteja, vaan täydentäviä tuotteita. Jos tavara on sama lehdessä ja netissä, on valinta nopean lukemisen kannalta selvä. Alueellisen tai paikallisen sanomalehden pitäisi olla nimensä mukaisesti alueellinen tai paikallinen, ei valtakunnallinen yleishöpötyslehti. Tiivis suhde alueeseen luo tiiviin suhteen lukijoihin ja se edelleen kontaktikykyä mainostajillekin. Tämä tuntuu jotenkin unohtuneen.

Mediasta puheenollen; onko tässä maassa nyt vielä joku, joka ei ole ymmärtänyt jonkun Nova Groupin ja vaalirahoituksen olemassaoloa? Minä ainakin lopetin jo valtakunnallisen yleishöpötysuutisoinninkin seuraamisen, kun ei näytä enää muuta Suomessa tapahtuvan. Ehkä siinä onkin se syy asenteenkin muuttumiseen. Hohhoijaa.

Advertisements