Pidetään suutari(t) lestissään.

07.09.2009

Vaihdoin eilen kuulumisia entisen kollegan kanssa. Hän kertoi, että heidän juuri poislähtenyt toimitusjohtaja “oli asiallinen henkilö, mutta asiakashankinta ei sujunut”. Viimeisen kahden viikon aikana on tehty ympärilläni kolme rekrytointipäätöstä, joiden uskon ja pelkään kaikkien osoittautuvan vääriksi. Viimeisen kahden vuoden ajalta tiedän vastaavia tapauksia helposti kymmenen, ja aina lopputulos on tuo sama 6kk-12kk ja maisema vaihtuu. Vikaa ei ole valituissa henkilöissä, vaan väärissä odotuksissa. Ko. henkilöt olisivat hyviä omilla tonteillaan, mutta väärän tontin odotukset tulevat tuhoamaan sekä odotukset että tulokset. Ja kukaan ei ole tyytyväinen.

Miksi pitää valita vääriä ihmisiä vääriin paikkoihin? Miksi pitää hakeutua vääriin paikkoihin, vaikka tietää että osaaminen ja kokemus menee hukkaan, tai oman osaamisen olevan jotain muuta ja jossain muualla? Hakeutuminen vääriin paikkoihin on intoa, jonka jokainen ammattilainen oppii pikku hiljaa hallitsemaan – tietää, mitä osaa ja mitä ei, oppii kieltäytymään. Valinta on taas ammattitaidottomuutta tai keskittymisen puutetta. Molemmissa tapauksissa soppa on kuitenkin sama, eli metsään mennään ja kaikkia harmittaa.

Olen itsekin ollut muutaman kerran tilanteessa, jossa vastapuoli toteaa ensimmäisessä keskustelussa “asiantuntevasti”, että sinä et oikein osaakaan tätä meidän puolta. Kysymykseeni tuon salamyhkäisen puolen vaatimuksista tai sisäisestä logiikasta ei sitten vastausta tullutkaan, mutta vuoden, parin sisällä mainitun puolen salamyhkäisyys sitten aukeaa. Ei osattu kertoa, mitä haettiin. Tai jos osattiin, mieli muuttui matkan aikana – aika usein kun rahaa tuli ja tulevaisuus näyttikin taas hyvältä. Pelimerkit ja pelin säännöt olivat alussa loppua poikkeavat.

Uuden bisneksen tekijä ja hyvä toimitusjohtaja ei ole sama asia. Eikä hyvä myyntijohtaja tai toimitusjohtaja, tai kehitysjohtaja ja toimitusjohtaja. Eikä myöskään hyvä myyjä ja myyntipäällikkö. Jos halutaan hyvää new bisneksen tekijää niin kannattaa satsata sen alan osaajaan ja pitää hänestä hyvää huolta. Jos hakee toimitusjohtajaa yrityksen vetämiseen ja kehittämiseen, niin kannattaa antaa toimitusjohtajalle natsat hakea parikseen kunnon asiakashankkija. Ja ottaa oikeasti toimitusjohtajaksi myös toimitusjohtajatyyppi. Jokaisen asian osaajat ovat erikseen, ja osaajat omaksuvat kyllä vieraankin toimialan nopeasti. Sisäsiittoisuutta ei tarvitse, eikä pitäisi toimialojen sisällä harrastaa.

Sama tilanne on työmaailman ulkopuolellakin. Ostat kirvesmiespalveluita ja uskot saavasi osaajan, kunnes huomaat ettei tuo alansa ammattimies osaa lukea piirustuksia. Viet arvokkaat kenkäsi suutarille ja kengät hakiessasi huomaat suutarit osaavan kyllä käyttää bostikin liimaa, mutta ei ommella. Tai jätät autosi pesuun ja noutaessasi paljastuu ikkunan jääneen auki, ja sait samalla sisäpesun kaupan päälle. Ja kaikki em. esimerkit tietenkin sitä paljon peräänkuulutettua, hyvin hinnoiteltua käsityötä.

Yksityisellä ammatinharjoittajalla pitää olla ammattiylpeyttä niin paljon, että asiakkaan odotusarvot ja todellisuus kohtaavat oikeasti. Jos olet suutari, räätäli, kirvesmies tai sisustussuunnittelija, niin olet myös sitä! Yrityksen rekrytointipäätöksiä tekevillä pitää olla selvät ajatukset siitä, mitä ja minkälaista tekijää hakevat; headhunter ei sitä ajatustyötä puolestasi pysty tekemään! Ja sen jälkeen kaikille selvät säännöt ja tavoitteet, niin tulostakin syntyy. Odotuksiin ja tavoitteisiin nähden väärien ihmisten houkutteleminen tai palkkaaminen ei ole kenenkään etu – lopussa ainoastaan harmitus on yhteinen ja sekin eri näkökulmista.

Suutarit pysyköön lestissään. Myös yrityksissä.

Advertisements