Bisnes ei suju, ihmisiä ulos – kenen vika?

26.08.2009

Ihan vanhanaikainen painettu sanomalehti ja kuppi espressoa on edelleen oikea tapa aloittaa päivä. Päivän Helsingin Sanomissa Paavo Tukkimäki kirjoitti hyvän “Arvokas ja korvaamaton” jutun Välihuomio -palstalla. Jos työntekijä saa lähteä, oliko hänen työpanoksensa yritykselle oikeasti arvokasta ja korvaamatonta? Arvostaako yritys oikeasti ihmisiä, jotka johto päättää pistää ulos? Kauniit puheet kuuluvat hyvään kasvatukseen, mutta kyllä jokainen poispotkittu varmasti ajattelee juuri kuten Tukkimäki jutussaan kirjoittaa.

Paineita ihmisten vähentämiseen on yrityksissä ollut ihan tasaisin väliajoin ilman tätä lamaakin. Joskus bisnes menee paremmin, joskus huonommin. Syitä on tuotteissa, tuotannossa, kuluttajissa, markkinoinnissa, myyntikanavissa, kotimaan taloustilanteessa, maailmantaloudessa. Ei bisnes ole koskaan tasainen virta operaatioon tarvittavia elementtejä. Mutta yksi syy on kyllä johtajissa, sillä heidän pitäisi tietää missä mennään nyt ja huomenna. Sitä varten heitä koulutetaan ja sparrataan sadoissa seminaareissa Suomesssakin. Sitä varten kirjoitetaan tuhansia bisneskirjoja vuodessa. Sitä varten he ovat johtajia.

Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt monta kertaa keskusteluja kollegoiden kanssa ihmisten vähentämistarpeista, palkkakustannusten laskupaineista, tuotannon sopeuttamisesta kuten ammattislangi kuuluu. Edustan aina oppositiota näissä keskusteluissa, koska mielestäni bisneksen sujumisen vastuu on johdolla. Jos myynti ei käy, kannattaa varmasti ensin keskustella myyntijohtajan kanssa, eikä antaa hänelle ohjeita myyjien vähentämiseen tai autoetuautojen vaihtamiseen. Jos myynti ei suju, vika on myyntijohtajan. Jos myyntijohtaja ei osaa hommiaan, vika on toimitusjohtajan, joka myyntijohtajan valitsi. Ei se nyt niin perhanan vaikeata ole! Jos asiakas ei osta tuotetta niin olisiko kenties tuotteessa vikaa? En nyt oikein usko, että tehtaalta ulos pistettävät duunarit ovat hirvittävän suuressa roolissa kun arvioidaan myytävän tuotteen soveltuvuutta markkinoilla. USA:n autoteollisuus on hyvä esimerkki; kyllä ne virhepäätökset huonosti kaupaksikäyvistä automalleista tehtiin ihan jossain muualla kuin tuotantolinjalla paineilmapora kädessä.

Globaalin yrityksen Suomen yksikköä vetävä ystäväni kertoi eilen, että hänen olisi pitänyt tehdä henkilökunnan vähentämispäätöksiä jo viime keväänä. Hän on kuitenkin itsepäisesti pitänyt kiinni porukastaan, koska keväällä ei ole ollut mitään hätää. Bisnes meni ihan hyvin, joten miksi pistää ihmisiä ulos? Ihmisiä, joita ilman hänellä ei ole mitään bisnestä johdettavana. Mutta hän johtaakin ihmisiä, joiden työpanoksella tulee bisnestä. Hänen tehtävänsä on pitää huoli siitä, että tarjottava tuote on markkinoille oikea ja kauppa käy. Hänelläkin on haastava syksy edessä, mutta hänen ensimmäinen huolensa on uuden bisneksen tekeminen. Niin pitääkin olla, ja niin pitäisi olla jokaisella toimitusjohtajalla.

Asioista voi ja pitääkin olla aina montaa mieltä, mutta jos yrityksen myyntiä, markkinointia, strategiaa, tuotantoa tai tuotekehitystä vetävät henkilöt eivät tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin pitäisiköhän heidän katsoa peiliin? Osaanko tämän bisneksen vai en? Olen itse markkinatalousihminen henkeen ja vereen, mutta samalla en kyllä ymmärrä, miksi myyjät saavat potkut jos myyntijohtaja ei pysty ohjaamaan porukkaansa kohti uusia asiakkaita ja uutta bisnestä? Tai miksi tuotekehitystiimi saa potkut, jos yrityksen johdon strategiat markkinoiden kehityksestä ja kuluttajien tarpeista ovat aivan pielessä? Ei markkinatalous tarkoita sitä, että vääriä päätöksiä tehneet johtajat vähentävät ydinporukkaansa ja saavat jatkaa väärässäolemistaan edelleenkin. Jos ei muu auta, niin kannattaa kävellä alakertaan ja pyytää ydintiimi avoimeen palaveriin ja kuunnella, mitä he tekisivät. Sekin on johtamista.

Jos kauppa ei käy, niin on aina analyysin paikka. Miksi kauppa ei käy? Ei syy kyllä yleensä henkilöstössä ole, ainakaan kaikissa. Sen jälkeen on syytä hakea lisää kauppaa! Jokaisella suomalaisella yrityksellä, toimialasta riippumatta, on kymmeniä tai satoja potentiaalisia asiakkaita, joille ei ole koskaan edes yritetty myydä mitään. Ulkomaisista puhumattakaan. Tottakai noiden uusien asiakkaiden löytäminen vaatii työtä, tuskaa ja hikeä, joskus jopa tuotteiden ja tuotannon viilausta kysyntää vastaavaan suuntaan, mutta sitähän yrityksen pyörittäminen on. Ehkä viimeiset vuodet menivätkin hieman liian helposti, vai mitä? Hyvänä, jatkuvan kasvun aikana pärjää kuka tahansa, myös johtajana. Ketkä pärjäävät nyt? Muillakin keinoilla kuin työntekijöiden vähentämisellä?

Advertisements