Ovatko hyvät ihmiset kuolleet sukupuuttoon?

15.08.2009

Keskikesä meni hieman poikkeuksellisesti kokonaan Suomessa, kun lähipiirin vanheneminen ja pienet sairastelut veivät minut ja pojat puutarha- yms. fyysisiin töihin. Virkistävää kylläkin ja paljon saatiin aikaiseksi. Ja vaihteeksi mukavaa tehdä jotain, jonka tulokset ihan näkee. Höpöttämistöiden huono puoli on abstrakti lopputulos, joten siinä mielessä siisti nurmikko voittaa kyllä strategisen konsultoinnin.

Ruohonleikkureiden, siimaleikkureiden ja kumisaappaiden parissa ehtii miettiä kaikenlaista, ja jonkinlainen viimeisen kymmenen vuoden pikakelaus työmaailmastakin tuli omassa päässä tehtyä. Ja valitettavasti monien hyvienkin muistojen ja mielenkiintoisten ihmisten tapaamisten sekaan mahtuu myös toisenlaisia. Olen ollut rakentamassa, uudistamassa ja ihan pelastamassakin montaa bisnestä perustajien, omistajien tai toimivan johdon pyynnöstä. Ja monta kertaa hyvin tehdyn työn ja firmalle tuotujen uusien asiakkaiden ja lukuisten eurojen jälkeen pettynyt siihen, mitä noista samoista apua pyytäneistä ihmisistä prosessin aikana sitten tuli. Ammattilaisena en kiitoksia kaipaa, vaan tulokset puhuvat puolestaan, mutta kyllä muutamaan kertaan on tullut mieleeni, onko ihmisten muisti tosiaan niin huono vai ovatko vaan loistavia itsesuggestion osaajia?

Tuot yritykselle asiakkaita, joita kukaan yrityksen avainhenkilöistä ei missään olosuhteissa olisi saanut edes kontaktoitua, saatika asiakkaaksi asti houkuteltua. Ja sitten yhden pisteen jälkeen ko. henkilöt uskottelevat itselleen – ja valitettavasti myös uskovat itseään – että juuri he saivat tuon asiakkaan itselleen. Tai nostat yrityksen harrastustoiminnasta oikeaksi yritykseksi ja kiitokseksi tulee lähinnä v-alkuisia sanoja synnyttäviä kommentteja. Tai esittelet kaksi yritystä toisilleen ja syntyy menestyksellistä kauppaa ja fuusio kaupan päälle, mutta oma roolisi sitten unohtuikin.

En puhu nyt rahasta, sillä on aivan oma vika jos ei sopimuksellisesti ole saatavistaan huolehtinut. Kuten minäkin olen montaa kertaa jättänyt tekemättä. Puhun siitä, että nuo apuasi pyytäneet ihmiset edes muistaisivat, missä tilanteessa olivat ja miksi he sinua avukseen pyysivät. En tarkoita edelleenkään kiitoksia, vaan tosiasioiden muistamista ja historian faktojen tunnustamista. Tosin edes yksi “Perkele, että teit hyvää duunia meille” -lausekin olisi varmasti monessa tapauksessa ihan paikallaan. On itsepetosta uskoa, että juuri sinä itse sait kaiken aikaiseksi, vaikka tosiasiassa et olisi päässyt edes asiakkaan aulaa pidemmälle ilman verkostoja! Verkostoja, joita sinulle ei ole. Samanlaista itsepetosta on unohtaa, että kokonaistulokseen tarvitsit kaikki ne ympärilläsi olevat ihmiset, joista kannattaisi oikeasti pitää huolta. Katse peiliin ja rehellinen vastaus löytyy sieltä.

Jostain syystä samat ihmiset kohtelevat omaa henkilökuntaansa tavalla, joka alittaa kyllä pohjoismaisen sivistysvaltion kriteerit. Valitettavasti olen nähnyt itkukohtauksiin johtaneita palkkaneuvotteluita, joissa energiaa kerännyt ujo nuori nainen kerää kaiken rohkeutensa ja pyytää pientä palkankorotusta. Palkkaneuvotteluita, joissa toimitusjohtaja toteaa, että samaisen ujon, nuoren naisen “työpanos ei ole sen arvoinen, että kannattaisi maksaa lisää”. Ja työsuhteiden päättämista ja uusien ihmisten palkkaamisia työlainsäädännöstä piittaamatta. Tai vaan jättää lomakorvaukset maksamatta. Tiedän monta hyvää joukkokannecasea juristeille ja ammattiliitoille; ehkä pitäisi lähteä opettamaan kauppakorkeaan tai ammattikorkeakouluun – hyviä opetusesimerkkejä olisi yllin kyllin valmiina. Ja kaiken lisäksi em. esimerkkiyrityksilläkin on sellainen ulospäin annettava viesti “että meillä pidetään hyvää huolta ihmisistä”. Mitä hemmettiä? Oikeasti.

Mutta mihin hävisivät kunnon ihmiset? Ihmiset jotka ymmärtävät, että ainoastaan hyvällä kokoonpanolla pärjää. Ihmiset, jotka ymmärtävät omien ihmisten ja työntekijöiden arvon. Jos pyydät jonkun tai joidenkin apua oman liiketoimintasi kehittämiseen tai myyntisi kasvattamiseen ja he myös saavat haluamasi tulokset aikaiseksi, niin kannattaa tiedostaa pyytämiesi resurssien aikaansaannokset. Jos oikeasti uskot olevasi itse yksin aikaansaannostesi takana, niin sitten ei kannata palkata yhtään ihmistä, eikä pyytää kenenkään apua. Eikä silloin kannata pitää yllä ihmisistäsi hyvin huolehtivan työnantajan mielikuvaa, sillä se mielikuva karahtaa kiville jossain kohtaa joka tapauksessa.

En puhu mistään interaktiota ja ihmisten ymmärtämistä korostavasta modernista johtamisopista, vaan normaalista fiksun ihmisen käyttäytymisestä ja realiteettien ymmärtämisestä. Jos et ymmärrä ihmisiä, etkä osaa lukea heidän motivaatiotaan ja tekemistään yhtään, on varmasti syytä pysyä kaukana ihmisten rekrytoinnista.

Olen optimisti ja uskon aina, että ihmiset tarkoittavat hyvää myös liiketoiminnassa. Usko, joka on vienyt hiukset päästä ja nostanut verenpainetta monta kertaa. Ja vaikka jokaisen yllätyksen jälkeen uskosta häviää pala, niin aina taas löydän itseni keskustelusta, jossa joku tarvitsee apua. Tosin nykyään en enää ilmaiseksi. Ainakaan kovin usein… Mutta optimismi ei katoa koskaan kokonaan, sillä ilman sitä ei synny mitään uutta.

Advertisements